Joulun aikaan kävimme äitini luona. Hän antoi minulle pussillisen tiibetin terrierin karvaa. Olin aiemmin puoliksi vitsillä sanonut, että tehdään siitä pipo. Nyt edessäni oli pussillinen koirankarvaa.
Koirankarvaa pesussa
Pestessäni koirankarvaa huomasin yllätyksekseni, että se huopuu mukavasti. Ilmeisesti pehmeä alusvilla huopuu ja karkeampi päälikarva jää hiukan törröttämään huovasta.
Koirankarva huopuu
Pesun jälkeen asettelin karvat kuivumaan ja odottamaan kehräämistä.
Kehrääminen
Pörssisähkön hinnan huidellessa omissa sfääreissään, ajatus kehräämisestä tuli mieleeni. Kehräämiseen ei sähköä tarvita. valoa korkeintaan. Otsalamppu päähän ja pyörä pyörimään.
Kehräsin alkuun villaa ja alpakkaa. Kun aloin saada sujuvampaa säiettä, uskalsin tarttua myös koirankarvaan.
Koirankarva oli villaan verrattuna helpompi karstata. Karstaamiseen ei mennyt juuri lainkaan aikaa, kun karvat jo asettuivat paikoilleen. Kunnollisia lepereitä ei karvasta kuitenkaan saanut: vain villavaa höttöä. Epäilen angorakanin karvan olevan saman tyyppistä kehrättävää.
Itse kehrääminen oli villaan ja alpakkaan verrattuna vaikeampaa: karvat olivat irtonaisia ja osa vain 3 cm pitkiä. Säikeistä oli tehtävä melko paksuja, jotta sain jonkinlaista kestävyyttä lankaan. Jos langan kehräisi osittain villasta, saisi varmasti ohuempaa lankaa. Nyt halusin tehdä lankaa täysin koiran karvasta nähdäkseni sen ominaisuudet. Pörröisyys ja kuidun pätkät tekevät tästä langasta vain hauskemman. Täydellistä huiviin.
Päästäkseni kehräämään tarvitsin rukin ja villan lisäksi myös karstat. Puiset karsta-aihiot olin tunkenut komeroon edeltävänä keväänä. Nyt oli pakko jatkaa niiden työstämistä, että pääsisin harjoittelemaan kehräämistä.
Karstojen puumateriaali on kierrätettyä. Kahvat leikkasin vanhasta tuolista ja lapaosat olivat edellisessä elämässään sängyn laitaa. Halusin tehdä karstoista kaarevalapaiset, kuten vanhatkin karstat olivat. Ajattelen kaarevien olevan näppärämmät karstaamiseen.
Leikkasin vannesahalla karstojen kahvatToinen karsta on jo saanut muotoa
En omista teräviä kaiverrustalttoja tai puukkoja ja siksi tein suurimman osan karstojen muotoilusta hiomakoneella. Karstojen on hyvä olla tukevat ja kevyet. Erityisen tärkeää on, että ne sopivat hyvin käteen. Karstaus on kovaa työtä ja ja kahvan on oltava sopivan muotoinen.
Karstamattojen naulaaminen oli kaikista koettelevin vaihe koko hommassa. Suosittelen tätä vain pitkäpinnaisille ihmisille. Naulaaminen oli hankalaa etenkin maton alareunasta, jossa maton piikit päätyvät helposti vasaran alle. Nahkasuikaleet leikkasin vanhasta nahkatakista. Niistä oli hyvä apu naulojen paikallaan pysymisen kanssa, naulausvaiheessa. Helpommalla pääsee, jos käyttää nitomakonetta. Suosittelen myös kahvojen irroitusta mattojen kiinnityksen ajaksi.
Kehräämisen valmistelu on edennyt minulla kuten monet asiat yleensäkin elämässäni: yrityksen ja erehdyksen kautta. Tässä pientä selvitystä aiheesta. Tästä voi olla myös apua niille, jotka harkitsevat kehräysharrastuksen aloittamista.
Karstat
Katselin karstoja nettikaupoista. Ne olivat liian kalliita rahatilanteeseeni nähden ja mietin käytettyjen ostamista. Ostin netin kautta hyväkuntoisena vanhat karstat, jotka olivatkin ruosteessa. Tilasin niihin uudet karstamatot: helppohan ne olisi vaihtaa. Purin karstojen vanhat matot pois todetakseni, että itse karstat olivat lahot ja irroitettujen kahvojen alta mönki ötököitä.
Tein vanhojen karstojen avulla alustavat puuaihiot ja karstat jäivät tähän vaiheeseen useiksi kuukausiksi..
Rukki
Sitten ostin rukin. Rukki maksoi 5 euroa ja oli tukevan oloinen. Sen tarkempaa en tajunnut sitä ostotilanteessa katsoa ja, kun sitä oli varta vasten menty hakemaan, se oli ostettava.
Kotona huomasin, että rukin pyörä oli halki, viipsin oli myös halki. Rulla ei pyörinyt ja ämmän ruuvi ei mennyt kunnolla paikoilleen. Onneksi tykkään korjata asioita.
Rukin korjaus
Korjasin rukinpyörän puisilla tapeilla kuten se on tehtykin. Perinteisesti näihin on käytetty vain puutappeja mutta minä laitoin kyllä liimaakin varmistaakseni pyörän kasassa pysymisen. Vedimme rukin pyörän kuormaliinalla kasaan liimauksen ajaksi.
Viipsimen laitoin myös liimaukseen ja tein siihen puutapit tukemaan liimausta. Katsotaan kuinka se tulee kestämään vai teenkö uuden viipsimen myöhemmin.
Puutapin pää hiottuviivojen paikoilla puutapit
Puhdistin rukin lyhdyn, hioin karan ja porasin rullaan hiukan isomman reiän. Tulin päätelmään, että rullat eivät ehkä olleet rukin alkuperäisiä.
Ämmän ruuvi oli hiukan hankalampi. Huomasin sen kierteiden olivan hiukan erilaiset kuin vastakappaleessa. Ämmän telineen kierteitä oli joku puukolla yrittänyt isontaa. Hioin ruuvin kierteitä, kunnes sain ne sopimaan. Epäilen ettei ämmän ruuvikaan ehkä ole rukin alkuperäinen. Vaihdoin rukkiin myös haukisiiman, muovinarun tilalle.
Rukki alkoi pelittää: Sitä oli mukava polkea. Se oli tukeva ja lyhty pyöri hyvin. Minulla vain ei ollut villalepereitä, joilla kokeilla sen kehräysominaisuuksia. Lepereiden tekemiseen tarvitsin villaa ja karstat.
Villa
Sain paikallisen roskalavapalstan kautta lampaanvillaa ja ekstrana ihanaa ruskeaa alpakanvillaa.
Villa piti ensin pestä. Pesin villaa altaassa ja se olikin mukavaa puuhaa. Alpakanvillan kanssa olin erityisen varovainen ettei se huopuisi.
Pesun jälkeen asettelin villan kuivumaan pyykkitelineelle pyyhkeiden päälle.
Kiitos rukkikuiskaaja Tuulille vinkeistä rukin ja villojen pesun kanssa.
Tyttärellä tuli akuutti tarve kaulahuiville. Toisin sanoen oma kaulahuivini oli sosialisoitu lapsen käyttöön ja kävimme keskustelun aiheesta. Alpakkalalanka on niin ihanan pehmeää, että ymmärtäähän sen. Sovimme, että teen hänelle oman huivin alpakkalangasta.
Olin sopivasti Muuramen taideseuran kasvivärjäysiltaan esipurettanut Dropsin Alpaca-lankaa alunalla ja viinikivellä, mutta se jäi silloin värjäämättä. Lankaa oli kuitenkin hiukan niukasti huivia varten.
Kaiken kiireen keskellä päätin rentoutua värjäysten parissa. Esipuretin vielä kolme kerää lisää saadakseni tarpeeksi huivia varten. Käytin puretukseen tällä kertaa vain alunaa. Värjäykseen käytin keräämiäni keltasipulin kuoria.
Sipulinkuorista keitin ensin liemen
Alpakkalangat sipuliliemessä.
Alpakkalangan värjäys on samanlaista kuin villankin ja kaikki eteni normaalin tapaan. Lämmitin langat 80-90 asteeseen ja pidin tunnin siinä. Annoin lankojen jäädä vielä yön yli liemeen varmistaakseni kunnollisen värin.
Liukuvärjätty sukkalanka
Sipulin jälkiliemeen upotin vielä puhtaan valkeaa, esipuretettua Nallelankaa. Tarkoituksena oli tehdä liukuvärjätty neulakinnaslanka talven kintaita varten. Liukuvärjäyksen tein sillä tavalla, että nostin vyyhtiä aina 10-15 minuutin välein ylemmäs saadakseni värjäyksen vaalemmakasi. Vyyhdin loppupää oli lopulta värjäyksessä hiukan yli tunnin.
Vähän enemmän värjänneet tulevat siihen päätelmään, että kuinka väri pysyy langassa, jos on ollut siinä niin vähän aikaa? Siihen pääsemme piakkoin.
Vyyhtiä nostetaan hitaasti värjäyksen aikana
Tässä vaiheessa laitoin toiseen kattilaan pakastettuja sieniä (verihelttaseitikin lakit) ja aloin hiljalleen kuumentaa niitä. Suunnilleen samaan aikaan aloin kuumentaa vyyhdin toista päätä vesikattilassa.
En keitellyt sieniä vaan nostin kumennetun vyyhdin toisen pään kattilaan kun sienet olivat laskeneet hiukan väriä. Aloitin samanlaisen nostamisoperaation kuin sipulilemen kanssa. Tässä vaiheessa olin sitonut vyyhdin roikkumaan kaapin oveen ettei keskiosan valkoinen osa sotkeennu. Keltaisen pään vyyhdistä siirsin lämpimään veteen, jotta väri kiinnittyisi kunnolla.
Keltainen osa on siirretty lämpimäöän veteen, jossa värit kiinnittyvät
Veteen irtoaa aina väriä, niin pitää olla tarkkana
Kun punainen osa oli värjätty loppuun ja keltainen kiinnitetty vaihdoin puhtaan veden uuteen ja kiinnitin vielä punaisen pään liukuvärjätyn osan lämmittämällä sitä pitkään kuumassa vedessä. Halusin, että valkoinen kohta pysyy mahdollisimman valkoisena ja lankojen sävyt ominaan, niin kuumensin päät eri aikaan. Irtonainen väri imeytyisi muuten kaikkialle ja lopputulos olisi mahdollisesti enemmän oranssinpunainen. Tällainenkin lanka olisi varmasti kaunis.
Kun lanka oli värjätty ja jäähtynyt, huuhdoin molemmat päät ensin erikseen. Langasta tuli varmasti kaunein tekemäni liukuvärjäyslanka ja olen siitä hyvin iloinen. Punaisesta osasta tuli myös kylmemmän sävyinen kuin koskaan aiemmin olen sienillä onnistunut saamaan.
Sieniliemen jälkiväriin laitoin vielä pienen alpakkavyyhdin, joka oli unohtunut erilleen. Siihen tuli perinteisempi verihelttaseitikin sävy.
Tässä kaikki värjätyt langat
Alpakkalanka ottaa aina vähän heikommin väriä kuin villalanka. Sen takia värjäsin alpakat ensin vahvassa sipuliliemessä. Alpakkalankoihinkin sävyt tarttuivat eri tavoilla puretuksen ja pohjan takia. Parhaiten väriä otti valkaistu alpakkalanka. Samaan aikaan laitoin myös luonnonvalkoista alpakkaa joka ei ottanut väriä yhtä hyvin. Yksi alunalla ja viinivellä purettettu luonnonvalkoinen vyyhti taittoi selvästi enemmän keltaiseen kuin oranssiin.
Keväällä, puoliksi vitsillä, tehty taidenäyttelyhakemus tuotti tulosta. Näyttely on kahden viikon kuluttua.
Näyttelyni sijoittuu Jyväskylän kansalaisopiston lasivitriineihin. Olen ahkeroinut hurjasti saadakseni jotain uuttakin tulevaan näyttelyyn. Tekeillä on ollut uusi hiukan isompi kollaasityö Hatuntekijän kaveriksi.
Työ on viimesilauksia vailla ja sen paino on nyt yli 13 kiloa. Aikaa työn valmistamiseen on mennyt tähän mennnessä 54 tuntia. Välillä mietin onko siinä mitään järkeä, mutta sitten jaksan taas jatkaa.
Kollaasityön tekemisessä on kaksi lainalaisuutta: Sitä on katsottava kauempaa, että kuva hahmottuu ja sitä on tehtävä tasossa, että paikoilleen liimatut esineet pysyvät aloillaan. Tämä johtaa siihen, että kiipeilen tuoleilla ja otan työstä valokuvia. Ylhäältä käsin katsottuna näen työn oikeasta kulmasta.
Muuramen taideseuralla
Liityin Muuramen taideseuraan ja ensimmäisenä kävin Affinity designer-pajassa. Pajan ohjelmalla tein myöhemmin tuon näyttely-julisteen. Seuraavalla viikolla olinkin ohjaajan ominaisuudessa. Mahdollisuus ohjaamiseen tuli yllättäen, mutta hyvin meni kuitenkin.
Ensimmäisellä kertaa ohjasin ekoprint-tekniikkaa pajalaisille. Soija-allergian takia ohjaaminen oli haasteellista, mutta jotenkin siitä selvittiin ja kumihanskoja meni. Pajalaiset olivat etupäässä tyytyväisiä, mutta tekniikan yllätyksellisyyden takia eivät kaikki saaneet haluamiansa lopputuloksia. Tekniikkana ekoprint vaatii pitkän harjoittelun tai satumaista onnea, että kaikki menee kohdalleen. Lopputulos riippuu monesta asiasta: kasvien luontaisista tanniineista, kankaan kosteudesta ja käytetyistä apuaineista. Olen haaveillut, että jonakin päivänä pääsen paneutumaan ekoprinttaamiseen ilman soijamaitoa.
Ekoprinttauksen jännittävin vaihe
Seuraavalla viikolla olin apuohjaamassa kasvivärjäystä, joka on paljon enemmän osaamisalaani. Neuvoin pajalaisia ja avustin värjäyksissä. Olin myös pitkiä aikoja ulkona keittämässä samettijalkoja. Jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut valikoida vähemmän myrkyllisen aineksen. Silloin olisin voinut olla enemmän muiden seurassa sisällä. No aina näistä oppii. Kaikenkaikkiaan paja oli onnistunut ja pajalaiset saivat värjättyä kauniita värejä. Toivottavasti tästä jäi sellainen olo, että uskaltaa värjäillä myöhemminkin. Lopuksi vielä käännöskukkanen, joka sopii hyvin teemaan.
Maanantaina 22.3. valmistin lopullisen version tummasta hatusta. Väreinä käytin värjättyä mustaa sekä Piikulta tilattua Ukki-villaa. Aika kauniisti sain hatun liukuvärjäyksen näkymään vaikka kuvassa se ei juuri näy. Hatun hiippaamuokkasin hiukan maltillisemmaksi ettei se osu kattoon ylälauteilla istuessa.
Hattu onnistui hienosti ja sen tekeminen oli hauskaa.
Vihreä hattu
Alunperin ajattelin tehdä vihreästä hatusta keijukaistyylisen, mutta päädyin lopulta samanlaiseen kukkamalliin, jotta tytöillä ja Johannalla olisi keskenäään saman tyyppiset hatut. Kukkahattuja olin tehnyt jo sen verran, että osasin tehdä hatun ilman koeversiota. Hattu on saman mallinen kuin Johannan hattu, mutta pienempi ja väriltään vihreä.
Väritoiveena hatulle oli vaalea vihreä. Piikulta tilaamani villa oli aika tummaa limen vihreää ja vaalensin sitä sekoittamalla karstamyllyllä villan sekaan muita sävyjä: vaaleaa ja kellertävää sekä mintunvihreää.
Karstamyllyn kanssa touhuamistaKartsamyllyllä sekoitettuja sävyjä
Ladonnassa laitoin vielä hatun sisäkerrokseen valkoista villaa, jotta hatun väri taittuisi huovutuksessa vaaleammaksi. Ladoin myös päälikerrokseen vaalempaa villaa kohti hatun kärkeä.
Huovutin tämän hatun kokonaan kotona ja pari mutkaa tuli matkaan mm. saippuan loppuminen. Onneksi löysin kotoa sopivan tuotteen huovutuksen jatkamiseen.
Saippua loppui keskenterälehtien kääntöpuolelle harsotin valkoista villaaVihreästä hatusta tuli oma henkilökohtainen suosikkini.
Vihreän hatun valmistuttua olen nyt saanut kaikki tilaushatut valmiiksi! Hyvillä fiiliksillä kohti näyttöpäivää ja valmistumista.
Huhtikuun alkupuolella sain tehtäväkseni huovuttaa Saaren Taika– yritykselle 4 saunahattua kuvausrekvisiitaksi ja käyttöön.
Hattujen mallin suhteen sain Johannalta vapaat kädet ja niiden suunnittelu tuntui alkuun haastavalta: hatut oli suunniteltava sopimaan sekä malleille, että Saaren Taian imagoon. Oman haasteensa toi hattujen tekeminen etänä, mittojen mukaan.
Hattuihin Johanna halusi luonnollisia ja lämpimiä, mutta iloisia värejä. Toiveina olivat mustanharmaa, vaaleanpunainen, keltainen ja vaaleanvihreä hattu. Suunnitelmissani hattujen muotokieli lähti nopeasti viemään luonnonläheisiin muotoihin.
Tumma hattu
Aloitin suunnittelun tummasta hatusta, koska sain siitä nopeasti idean. Hattu tulisi käyttöön Jonille ja siihen toivottiin mustan ja harmaan sävyjä. Päädyin tällaiseen hiukan Robin Hood -malliseen hiippalakkiin, koska arvelin, että tämän tyylinen hattu voisi sopia Jonille.
Tein ensimmäistä kertaa hatun kaavan sivuprofiilin suuntaisesti ja tämä vähän jännitti, kun en tiennyt miten otsan osuus kaartuu hatussa. Kokeillakseni suunnittelemani kaavan toimivuutta tein koehatun luonnonmustasta ja valkoisesta villasta. Päälle on lisätty myös keltaisen ja punaisen sekaista villaa. Tumma hattu onnistuikin aika hyvin. Jotain muutoksia tulen kaavaan tekemään ennen varsinaisen hatun huovutusta.
tumman hatun koeversio
Kukkahatut
Hatun suunnitteleminen Johannalle tuotti hiukan päänvaivaa, mutta lopulta päädyin kukkamalliin, koska se on sievä ja hassu. Saunahattujen ei tarvitse olla liian vakavia.
Samaan aikaan suunnittelin keltaisen kukkahatun pienimmälle tytölle. Malli on melko samanlainen, mutta koko ja väri erilaiset.
Keltainen lapsen hattu
Aloitin huovutuksen ensin keltaisesta hatusta, johonka minulla meni vähemmän materiaalia testatakseni samalla hattumallin mahdollisuuksia.
Lapset tuntien päädyin pieneen hattuun, joka ei haittaa näköä tai ole liian painava. Tein hatun kaavan ensin leikattuna kukan muotoon. Huovutus meni hyvin, mutta hatusta tuli hiukan liian iso. Tein kaavaan muutoksia ja poistin kukkareunan kaavasta nopeuttakseni työskentelyäni. Leikkasin kukan terälehdet vasta kaavan poiston aikaan.
Hatun kaava oli ensin tällainenYksinkertaistin ja pienensin hiukan kaavaa
Otin aikaa hattua huovuttessani ja arvioin saavani yksinkertaisen hatun valmiiksi 3,5 tunnissa. Pienen hatun aktiiviseen huovutukseen meni 2 tuntia, mutta tahti sai olla tosi kova enkä sellaiseen tahtiin pystyisi pidemmällä tähtäimellä. Viimeistely ja alkutyöt vievät myös aikaa.
Tumman ja keltaisen hatun koeversiot
Tein koehatun myös vaaleapunaisen hatun kaavalla. Koehatun toteutin sinisestä villasta, kun minulla sitä sattui olemaan. Hatusta tuli liian ohut, mutta sen muoto näytti melko toimivalta ja leikkisältä. Muunsin kaavaa hiukan vaaleanpunaista hattua varten: tein piipasta lyhemmän ja leikkasin terälehdet eri tavalla.
keltainen hattu, koehattu ja keltainen koehattuVaaleanpunaisesta hatusta on poistettu kaava ja reuna leikattu
Vaaleanpunaisen hatun terälehdet on leikattu siten, että yksi terälehti tulee otsalle lipaksi. Hattuja pyöritellessä huomasin kuitenkin, että niitä voi käännellä miten päin vain ja aina näyttävät hauskalle. Loppupeleissä hattujen asettelu päähän menee sen mukaan, miten käyttäjä parhaimmaksi kokee.
keltainen ja vaaleanpunainen hattu valmiina
Vaaleanpunainen hattu onnistui hyvin ja toivon, että se on mieleinen. Vihreän hatun suunnitelmiin palaan ensi viikolla.
Viime viikolla teimme yhteistyötä valokuvausopiskelijan kanssa, joka otti töistämme tuotekuvia. Yhteistyöstä oli todellista hyötyä, koska tällaisten kuvien ottaminen olisi kännykällä vaikeaa tai mahdotonta. Erityisen tyytyväinen olin Hatuntekijästä otettuun valokuvaan sekä huopahattujen kuviin.
Kuvat päätyivät koristamaan portfoloiota. Tässä omista töistäni otettuja kuvia. Kaikkien kuvien kuvaajana toimi Santtu Pasanen.
Hatuntekijä valmiinaKyöpelinvuori- hattu, joka valmistui pääsiäisen aikaan.TilkkumaalausPeikonlehtisukatNeulakinnastekniikalla tehdyt kintaat
Tulevan asiakastyön tiimoilta päätin kokeilla taas pitkästä aikaa hatun huovutusta. Villaksi valikoituivat moninaiset pikkunyssäkät, joita kaapistani löysin. Jossain välissä meinasi epäusko iskeä, mutta kavereiden tsemppauksen ja neuvojen voimin jatkoin eteen päin. Mikä sopisikaan pääsiäiseen paremmin kuin kirjava noitahattu. Hauskaa pääsiäistä kaikille!
Huovutuksen vaiheitaHatun muokkausta hattutukin päälleHattu jää kuivumaan loman ajaksi
Kevääseen ovat kuulunut myös ohjauspajalaisten viimeiset pajat. En ole vielä tullut kertoneeksi niistä, kun olen ajatellut pääseväni useampiin. Valitettavasti moni jäi minulta pois sairastelun takia.
Chikako piti meille ystävänpäivän aikaan origami- ja kalligrafiapajan, jossa teimme ystävänpäivätervehdyksiä. Mukavaa puuhailua hyvässä hengessä, niin kuin aiemmikin Chikakon pajoissa.
Näistä harakanvarpaista olin erityisen ylpeäKotona harjoittelin vielä kurkien taittelua
Mimosa puolestaan piti alkukeväästä metallilankapajoja, joista kahteen pääsin osallistumaan. Toisessa pajassa teimme haltiakorvia kuparilangasta oman korvan malliin ja toisessa miniatyyrikristallikruunuja. Oikeita helmiä nämäkin pajat. Korvanlehtikoruja olen satunnaisesti käyttänytkin.
