Aihearkisto: Ohjaustoiminta

Warilla

Pääsin Wari Ry:lle tekemään pienen ohjaustoiminnan pätkän. Suunnittelin kaksi työpajaa kahden viikon jaksolle. Ensimmäisellä viikolla olin opettamassa huovutusta ja toisella viikolla ohjasin heijastavien tuotteiden valmistusta.

Ohjaustoiminnan pitäminen on ollut antoisaa ja silmiä avaavaa. Tutustuin moniin kivoihin ihmisiin.

Nautin ohjaamisesta, mutta alkuun väsyin kovasti uusista ympyröistä. Huomasin kuitenkin, että moni innostui ohjaamistani asioista ja sain siitä iloa. Toiselle viikolle väsymys onneksi hiukan helpotti.

Huovutus

Märkähuovutus oli monelle uusi juttu. Oli mielenkiintoista keskustella eri kulttuureista tulleiden kokemuksista villasta. Villaa on pohjoismaissa käytetty huopana eristämään kylmältä ja tuulelta, mutta muualla huopa ei ole kovin tunnettu. Jossain päin lähi-itää villaa on, kuulemma, huovutettu matoiksi jaloilla rullaamalla. Sain nähdä tästä hyvän työnäytteen. Tekniikkaa taidan itsekin kokeilla seuraavalla kerralla, kun huovutan isoa tasohuopaa.
Villaa on käytetty myös sellaisenaan tyynyjen ja patjojen täytteenä. Siitä on kehrätty lankaa ja kudottu mattoja.

Huovutuksen ohjaaminen ihmisille, jotka olivat lähtökohdiltaan hyvin erilaisia, oli haasteellista. En tuntenut ketään ennestään ja minun oli vaikea arvioida kuinka paljon kukakin tarvitsi ohjausta. Jotkut innostuivat huovuttamisesta kovastikin ja kokeilivat erilaisia tekniikoita. Monelle tuli yllätyksenä kuinka työlästä huovuttaminen on. Kaikki saivat kuitenkin tuntumaa huovuttamiseen ja pajat olivat onnistuneita.

Heijastimet

Toiselle viikolle lupasin, että teemme heijastavia tuotteita. Pidin alkuun pienen selvityksen siitä, miksi heijastimen käyttö on erityisen tärkeää pimeään vuodenaikaan.

Liikenneturvan sivuilta otettua kuvaa, käytin apuna

Warilla oli paljon vanhojen bussikorttien suojuksia, joiden taustaheijastinta käytimme materiaalina heijastaviin tuotteisiin. Käytimme myös itse huovutettua huopaa ja purkautumatonta kangasta pohjana. Opetin myös ompelukoneen käyttöä heijastimien ompelussa. Materiaalina nahkea heijastinmateriaali kuitenkin osoittautui hankalaksi ommella koneella.
Teimme myös tasselin mallisia tupsuja moppinarun ympärille. Tupsut onnistuivat hienosti bussikorttien heijastinmateriaalista ja moni innostui tekemään niitä.

Mallina minulla oli kenkä, johon kiinnitin kenkiin sopivia heijastimia.

Viikon lopulla kävimme läpi myös lyhyen palautekeskustelun asiakkaiden kanssa. Moni piti huovutuksesta ja palaute oli positiivista. Minun toivottiin tulevan uudelleenkin pajoja pitämään.
Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Näyttely lähestyy

Keväällä, puoliksi vitsillä, tehty taidenäyttelyhakemus tuotti tulosta. Näyttely on kahden viikon kuluttua.

Näyttelyni sijoittuu Jyväskylän kansalaisopiston lasivitriineihin. Olen ahkeroinut hurjasti saadakseni jotain uuttakin tulevaan näyttelyyn. Tekeillä on ollut uusi hiukan isompi kollaasityö Hatuntekijän kaveriksi.

Työ on viimesilauksia vailla ja sen paino on nyt yli 13 kiloa. Aikaa työn valmistamiseen on mennyt tähän mennnessä 54 tuntia. Välillä mietin onko siinä mitään järkeä, mutta sitten jaksan taas jatkaa.

Kollaasityön tekemisessä on kaksi lainalaisuutta: Sitä on katsottava kauempaa, että kuva hahmottuu ja sitä on tehtävä tasossa, että paikoilleen liimatut esineet pysyvät aloillaan. Tämä johtaa siihen, että kiipeilen tuoleilla ja otan työstä valokuvia. Ylhäältä käsin katsottuna näen työn oikeasta kulmasta.

Muuramen taideseuralla

Liityin Muuramen taideseuraan ja ensimmäisenä kävin Affinity designer-pajassa. Pajan ohjelmalla tein myöhemmin tuon näyttely-julisteen. Seuraavalla viikolla olinkin ohjaajan ominaisuudessa. Mahdollisuus ohjaamiseen tuli yllättäen, mutta hyvin meni kuitenkin.

Ensimmäisellä kertaa ohjasin ekoprint-tekniikkaa pajalaisille. Soija-allergian takia ohjaaminen oli haasteellista, mutta jotenkin siitä selvittiin ja kumihanskoja meni. Pajalaiset olivat etupäässä tyytyväisiä, mutta tekniikan yllätyksellisyyden takia eivät kaikki saaneet haluamiansa lopputuloksia. Tekniikkana ekoprint vaatii pitkän harjoittelun tai satumaista onnea, että kaikki menee kohdalleen. Lopputulos riippuu monesta asiasta: kasvien luontaisista tanniineista, kankaan kosteudesta ja käytetyistä apuaineista. Olen haaveillut, että jonakin päivänä pääsen paneutumaan ekoprinttaamiseen ilman soijamaitoa.

Ekoprinttauksen jännittävin vaihe

Seuraavalla viikolla olin apuohjaamassa kasvivärjäystä, joka on paljon enemmän osaamisalaani. Neuvoin pajalaisia ja avustin värjäyksissä. Olin myös pitkiä aikoja ulkona keittämässä samettijalkoja. Jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut valikoida vähemmän myrkyllisen aineksen. Silloin olisin voinut olla enemmän muiden seurassa sisällä. No aina näistä oppii.
Kaikenkaikkiaan paja oli onnistunut ja pajalaiset saivat värjättyä kauniita värejä. Toivottavasti tästä jäi sellainen olo, että uskaltaa värjäillä myöhemminkin. Lopuksi vielä käännöskukkanen, joka sopii hyvin teemaan.

Pajoissa

Kevääseen ovat kuulunut myös ohjauspajalaisten viimeiset pajat. En ole vielä tullut kertoneeksi niistä, kun olen ajatellut pääseväni useampiin. Valitettavasti moni jäi minulta pois sairastelun takia.

Chikako piti meille ystävänpäivän aikaan origami- ja kalligrafiapajan, jossa teimme ystävänpäivätervehdyksiä. Mukavaa puuhailua hyvässä hengessä, niin kuin aiemmikin Chikakon pajoissa.

Näistä harakanvarpaista olin erityisen ylpeä
Kotona harjoittelin vielä kurkien taittelua

Mimosa puolestaan piti alkukeväästä metallilankapajoja, joista kahteen pääsin osallistumaan. Toisessa pajassa teimme haltiakorvia kuparilangasta oman korvan malliin ja toisessa miniatyyrikristallikruunuja. Oikeita helmiä nämäkin pajat. Korvanlehtikoruja olen satunnaisesti käyttänytkin.

Mimosan Korvalehden korupaja

Huopaa ja rukkasia

Lokakuusta joulukukuuhun osallistuin ohjausryhmäläisten pajoihin sekä valmistelin omaa näyttöäni aiheesta. Tein samaan aikaan näyttöä kulttuurilähtöisestä tuotteistamisesta. Kulttuurilähtöisen tuotteistamisen aiheena tutkin rukkasten historiaa ja käsiin liittyvää tapakulttuuuria sekä karjalaista kinnasperinnettä.

Kulttuurilähtöinen tuotteistaminen

Tästä johdin aiheen myös ohjaustoiminnan näyttööni. Ajatukseni oli, että pitäisin huovutus- ja ompelupajan, jossa tekisimme rukkasia kierrätysmateriaaleista muiden opiskelijoiden kanssa. Käytin useanmman viikon hieroen rukkasten kaavoja, keräämällä tietoa ja testaamalla rukkasten malleja.

Ensin oli suunnittelu

Ajatuksena oli harjoituspajassa huovuttaa ohutta levyhuopaa, joka tulisi osaksi kierrätysrukkasia ompelupajassa. Harjoittelin ensin itse tekemään tasohuopaa, joka olisi sopivan vahvuinen rukkasten selkämyksiin. Otin mittoja, että sain tehtyä huovutusohjeet pajaohjelmaa varten.

Suunnittelin myös ompeluohjeita ja keräsin ihmisten käden kuvia malliksi kaavojen suunnitteluun.

Huopahaaveilu

Huopahaaveilu paja onnistui hyvin ja sain ohjata 5 eritasoista huovuttajaa tasohuovan valmistukseen. Moni teki kauniita tasohuopia ja jopa parempia kuin itse teen. Harmi ettei tullut otettua kuvia enempää.

Kinnaskaaos

Kinnaskaaos pajan tarkoituksena oli madaltaa kynnystä lähteä ompelemaan.
Olin hankkinut kierrätyskeskuksesta jäätävän määrän materiaaleja esim. rukkasten turkisvuoriksi.
Koska pajaa jouduttiin sairastumiseni takia siirtämään kaksi viikkoa, moni huopakurssille osallistunut ei päässyt paikalle. Onneksi muita kiinnostuneita riitti ja moni toi omia materaalejaan ja sain peräti 9 ohjattavaa kinnaskurssille. Paja meni hienosti!

Ohjaustoiminta

Ohjaustoiminnan tunneilla saimme tehtäväksi suunnitella askartelupajaa 7-9 vuotiaille lapsille. Pajan nimeksi tuli Valonkaupungin teemaa mukaillen Kiiltomatoja ja tulikärpäsiä.

Yllättävän haasteellista oli miettiä, millaisia askarteluja sen ikäinen lapsi jaksaa tehdä. Lupasin viikonlopun aikana valmistaa pari versiota muotista, jossa voi taitella rautalankaa siipien muotoon. Pyysin myös omia lapsia askartelemaan ötököitä testatakseni, onko askartelu kiinnostava lasten mielestä. Valitettavasti materiaalivaihtoehdot olivat kotona aika rajalliset.

9-vuotias käytti askarteluun 30 minuuttia ja lopun aikaa leikkimiseen ”Toukka Lentokaisella”. Kysyin häneltä, että olisiko halunnut toukalle silmät, jotka liikkuvat tai ainakin tussilla piirtää sille silmät. Vastasi, että toukka ei tarvitse tarvitse silmiä, kun näkee hyvin ilmankin.

Toukka Lentokainen

11-vuotias askarteli tunnin ja harkitsi enemmän helmien yms. valintaa eikä jäänyt leikkimään, mutta palasi myöhemmin askartelemaan erilaisen version.

Päällimmäisenä ajatuksena mieleeni jäi, että mielikuvitus on lapselle tärkeämpää kuin materiaalien moniaisuus tai laadukkuus.