Maanantaina 22.3. valmistin lopullisen version tummasta hatusta. Väreinä käytin värjättyä mustaa sekä Piikulta tilattua Ukki-villaa. Aika kauniisti sain hatun liukuvärjäyksen näkymään vaikka kuvassa se ei juuri näy. Hatun hiippaamuokkasin hiukan maltillisemmaksi ettei se osu kattoon ylälauteilla istuessa.
Hattu onnistui hienosti ja sen tekeminen oli hauskaa.
Vihreä hattu
Alunperin ajattelin tehdä vihreästä hatusta keijukaistyylisen, mutta päädyin lopulta samanlaiseen kukkamalliin, jotta tytöillä ja Johannalla olisi keskenäään saman tyyppiset hatut. Kukkahattuja olin tehnyt jo sen verran, että osasin tehdä hatun ilman koeversiota. Hattu on saman mallinen kuin Johannan hattu, mutta pienempi ja väriltään vihreä.
Väritoiveena hatulle oli vaalea vihreä. Piikulta tilaamani villa oli aika tummaa limen vihreää ja vaalensin sitä sekoittamalla karstamyllyllä villan sekaan muita sävyjä: vaaleaa ja kellertävää sekä mintunvihreää.
Ladonnassa laitoin vielä hatun sisäkerrokseen valkoista villaa, jotta hatun väri taittuisi huovutuksessa vaaleammaksi. Ladoin myös päälikerrokseen vaalempaa villaa kohti hatun kärkeä.
Huovutin tämän hatun kokonaan kotona ja pari mutkaa tuli matkaan mm. saippuan loppuminen. Onneksi löysin kotoa sopivan tuotteen huovutuksen jatkamiseen.
Vihreän hatun valmistuttua olen nyt saanut kaikki tilaushatut valmiiksi! Hyvillä fiiliksillä kohti näyttöpäivää ja valmistumista.
Huhtikuun alkupuolella sain tehtäväkseni huovuttaa Saaren Taika– yritykselle 4 saunahattua kuvausrekvisiitaksi ja käyttöön.
Hattujen mallin suhteen sain Johannalta vapaat kädet ja niiden suunnittelu tuntui alkuun haastavalta: hatut oli suunniteltava sopimaan sekä malleille, että Saaren Taian imagoon. Oman haasteensa toi hattujen tekeminen etänä, mittojen mukaan.
Hattuihin Johanna halusi luonnollisia ja lämpimiä, mutta iloisia värejä. Toiveina olivat mustanharmaa, vaaleanpunainen, keltainen ja vaaleanvihreä hattu. Suunnitelmissani hattujen muotokieli lähti nopeasti viemään luonnonläheisiin muotoihin.
Tumma hattu
Aloitin suunnittelun tummasta hatusta, koska sain siitä nopeasti idean. Hattu tulisi käyttöön Jonille ja siihen toivottiin mustan ja harmaan sävyjä. Päädyin tällaiseen hiukan Robin Hood -malliseen hiippalakkiin, koska arvelin, että tämän tyylinen hattu voisi sopia Jonille.
Tein ensimmäistä kertaa hatun kaavan sivuprofiilin suuntaisesti ja tämä vähän jännitti, kun en tiennyt miten otsan osuus kaartuu hatussa. Kokeillakseni suunnittelemani kaavan toimivuutta tein koehatun luonnonmustasta ja valkoisesta villasta. Päälle on lisätty myös keltaisen ja punaisen sekaista villaa. Tumma hattu onnistuikin aika hyvin. Jotain muutoksia tulen kaavaan tekemään ennen varsinaisen hatun huovutusta.
Kukkahatut
Hatun suunnitteleminen Johannalle tuotti hiukan päänvaivaa, mutta lopulta päädyin kukkamalliin, koska se on sievä ja hassu. Saunahattujen ei tarvitse olla liian vakavia.
Samaan aikaan suunnittelin keltaisen kukkahatun pienimmälle tytölle. Malli on melko samanlainen, mutta koko ja väri erilaiset.
Aloitin huovutuksen ensin keltaisesta hatusta, johonka minulla meni vähemmän materiaalia testatakseni samalla hattumallin mahdollisuuksia.
Lapset tuntien päädyin pieneen hattuun, joka ei haittaa näköä tai ole liian painava. Tein hatun kaavan ensin leikattuna kukan muotoon. Huovutus meni hyvin, mutta hatusta tuli hiukan liian iso. Tein kaavaan muutoksia ja poistin kukkareunan kaavasta nopeuttakseni työskentelyäni. Leikkasin kukan terälehdet vasta kaavan poiston aikaan.
Yksinkertaistin ja pienensin hiukan kaavaa
Otin aikaa hattua huovuttessani ja arvioin saavani yksinkertaisen hatun valmiiksi 3,5 tunnissa. Pienen hatun aktiiviseen huovutukseen meni 2 tuntia, mutta tahti sai olla tosi kova enkä sellaiseen tahtiin pystyisi pidemmällä tähtäimellä. Viimeistely ja alkutyöt vievät myös aikaa.
Tumman ja keltaisen hatun koeversiot
Tein koehatun myös vaaleapunaisen hatun kaavalla. Koehatun toteutin sinisestä villasta, kun minulla sitä sattui olemaan. Hatusta tuli liian ohut, mutta sen muoto näytti melko toimivalta ja leikkisältä. Muunsin kaavaa hiukan vaaleanpunaista hattua varten: tein piipasta lyhemmän ja leikkasin terälehdet eri tavalla.
keltainen hattu, koehattu ja keltainen koehattuVaaleanpunaisesta hatusta on poistettu kaava ja reuna leikattu
Vaaleanpunaisen hatun terälehdet on leikattu siten, että yksi terälehti tulee otsalle lipaksi. Hattuja pyöritellessä huomasin kuitenkin, että niitä voi käännellä miten päin vain ja aina näyttävät hauskalle. Loppupeleissä hattujen asettelu päähän menee sen mukaan, miten käyttäjä parhaimmaksi kokee.
keltainen ja vaaleanpunainen hattu valmiina
Vaaleanpunainen hattu onnistui hyvin ja toivon, että se on mieleinen. Vihreän hatun suunnitelmiin palaan ensi viikolla.
Viime viikolla teimme yhteistyötä valokuvausopiskelijan kanssa, joka otti töistämme tuotekuvia. Yhteistyöstä oli todellista hyötyä, koska tällaisten kuvien ottaminen olisi kännykällä vaikeaa tai mahdotonta. Erityisen tyytyväinen olin Hatuntekijästä otettuun valokuvaan sekä huopahattujen kuviin.
Kuvat päätyivät koristamaan portfoloiota. Tässä omista töistäni otettuja kuvia. Kaikkien kuvien kuvaajana toimi Santtu Pasanen.
Hatuntekijä valmiinaKyöpelinvuori- hattu, joka valmistui pääsiäisen aikaan.TilkkumaalausPeikonlehtisukatNeulakinnastekniikalla tehdyt kintaat
Tulevan asiakastyön tiimoilta päätin kokeilla taas pitkästä aikaa hatun huovutusta. Villaksi valikoituivat moninaiset pikkunyssäkät, joita kaapistani löysin. Jossain välissä meinasi epäusko iskeä, mutta kavereiden tsemppauksen ja neuvojen voimin jatkoin eteen päin. Mikä sopisikaan pääsiäiseen paremmin kuin kirjava noitahattu. Hauskaa pääsiäistä kaikille!
Huovutuksen vaiheitaHatun muokkausta hattutukin päälleHattu jää kuivumaan loman ajaksi
Kevääseen ovat kuulunut myös ohjauspajalaisten viimeiset pajat. En ole vielä tullut kertoneeksi niistä, kun olen ajatellut pääseväni useampiin. Valitettavasti moni jäi minulta pois sairastelun takia.
Chikako piti meille ystävänpäivän aikaan origami- ja kalligrafiapajan, jossa teimme ystävänpäivätervehdyksiä. Mukavaa puuhailua hyvässä hengessä, niin kuin aiemmikin Chikakon pajoissa.
Näistä harakanvarpaista olin erityisen ylpeäKotona harjoittelin vielä kurkien taittelua
Mimosa puolestaan piti alkukeväästä metallilankapajoja, joista kahteen pääsin osallistumaan. Toisessa pajassa teimme haltiakorvia kuparilangasta oman korvan malliin ja toisessa miniatyyrikristallikruunuja. Oikeita helmiä nämäkin pajat. Korvanlehtikoruja olen satunnaisesti käyttänytkin.
Neulakintaiden tekeminen toiselle ihmiselle on hiukan vaikeampaa, kun kinnasta ei välttämättä voi tekemisen vaiheissa sovittaa. Apuna voi käyttää kädestä piirrettyä kuvaa.
Neulakintaat kannattaakin tehdä aina keskenään samaan vaiheeseen, jotta niistä saa mahdollisimman saman kokoiset.
Neulakintaat vielä ilman peukaloita
Välityönä tein banaanisukat luonnonväreillä värjätyistä langoista. Tässä on käytetty mm. kurkumalla värjättyä lankaa luonnonvärjäyskurssilta. Olipas mukavaa neuloa, kun työ eteni niin joutuisasti!
Kevään aikana tutustuimme myös tilkkumaalaukseen ja vapaaseen konekirjontaan lähemmin. Tilkkumaalaus olikin minulle varsin mieluinen tekniikka ja ostin myös kotikoneeseen kirjontajalan.
Konekirjontaan käytin kirpputorilta ostamiani värikkäitä ompelulankoja ja tilkut ovat kierrätystä myös. En kovin tarkkaan suunnitellut hommaa alussa ja jouduin myöhemmin lisäämään kaistaleen kangasta yläreunaan saadakseni puun oksistolle tarpeeksi tilaa. Kaikki kuitenkin peittyy hyvin tilkkujen alle eikä saumakohtia jää näkyviin.
materiaalia lisätään kerroksittain
Ideana tilkkumaalaustekniikassa on ommella tilkkuja päällekäin tyllin tai liimakankaiden avustuksella. Ensimmäisen kerroksen kiinnitykseen käytin tylliä. Myöhempiin kerroksiin ompelin tilkkuja sellaisenaan vapaalla konekirjonnalla.
Lopulta työ on kuorrutettu järjettömällä määrällä vapaata konekirjontaa.
Lainasin kirjastosta Kinnasneulakirjan. Asiallinen perusteos tekniikan perusteista ja kauniita ohjeita.
Pari uutta juttua opin kirjaa tutkimalla. Kirjassa neuvotaan mm. kuinka kinnasneulatekniikkaa voi tehdä edestakaisin tasona spiraalin sijasta. Tutustumisen arvoinen teos tekniikasta kiinnostuneille.
15.3. Värjäsin liukuvärjäyksellä lankaa neulakintaita varten.
Verihelttaseitikin varsista tuli kaunista oranssia. Toinen pää vyyhdistä oli hevonhierakkakylvyssä. Langat olivat hiukan erisävyisiä sukkalankojen jämiä, joita löysin kaapista. Lopputulos oli kaunis.
Verihelttaseitikin varretHevonhierakkakylpy
Aloitin koulussa tekemään kuolemajärven tekniikalla kintaita värjäämästäni langasta. Kintaat ovat lapsen kokoa ja aurinkoisen väriset.
Rakensin koulun kevätnäyttelyyn taulun neulakinnastekniikasta. Taululla on eri tyyleillä valmistamiani näytteitä sekä lyhyt kuvaus neulakintaiden valmistuksesta.
Neulakintaita Suomeksi 2+2, Räisälän tyyliin (Suomeksi 2+1) ja Kuolemajärveltä (Suomeksi 2+2 ½)
Hansenin koodi
Hanseninkoodi on yksi tapa kirjoittaa ohje neulakinnastekniikoihin. Hansenin koodissa langan kulkua merkitään O ja U kirjaimilla sen mukaan, meneekö lanka edellisen langan yli (O, over) vai ali (U, under).
Jos tarkastellaan esim. Räisälän tyyliin tehtyä kinnasta, jonka koodi on UUO/UOOU F1 Kintaan pujottelutekniikassa mennään ensin kahden langan ali, yhden yli/ yhden ali, kahden yli sekä lopuksi neulalangan alitse. Neulalangan alitse meneminen lopussa tekee tyylille tunnusomaisen lettireunuksen pistoille.
Suomeksi 2+1 , lettireunus, Räisälä Hansenin koodi UUO/UOOU F1
Suomeksi 2+2
Kokeilin erilaisia pistelytyylejä ja huomasin nopeasti, että mikä tyyleissä oli erona. Suosituin tyyli Suomessa on 2+2. Sen valmistus on nopeaa, ja melko tiivistä. Kintaasta tulee mukavan joustava ja loistava esim. rukkasen aluskintaaksi.
Suomeksi 2+2Suomeksi 2+2
Suomeksi 2+1 lettireunus Räisälästä
Räisälän tyyli on kaunista ja rustiikkisen näköistä. Sen valmistus on nopeaa, mutta langan on hyvä olla paksuhko tai kintaasta tulee harva. Räisälän tyyliin tehty kinnas ei jousta yhtä hyvin kuin 2+2 kinnas.
Venäjäksi 2+2+2
Venäläistä tyyliä kerkesin hiukan sivuamaan ja totesin, että se oli todella tiivistä, joustamatonta ja hidasta tehdä. Kokeilemassani venäläistyylissä silmukoita poimitaan myös takakautta ja tämä hidastaa työn kulkua kovasti. Pinnasta tulee paksu ja se sopii loistavasti paksuun, jopa vedenpitävään kintaaseen. Tuskastuin tekemisen hitauteen, mutta ehkä joskus vielä kokeilen uudelleen.
Venäjäksi 2+2+2, kokeiltu kaksivärisenä
Suomeksi 2+2½, Kuolemajärveltä
Kuolemajärven tyyli nousi yhdeksi suosikeistani. Se on suhteellisen tiivis myös ohusta langasta, mutta nopeampi valmistaa kuin venäläinen tyyli. Kuolemajärven tyylissä kolmas lankalenkki halkaistaan menemällä neulalla langan läpi. Käytin kintaiden tekemiseen happoväreillä viimevuonna värjäämääni villalnkaa. Huomasin, että pätkävärjätyty langat, jotka monesti tekevät neuleesta levottoman, toimivat kauniisti neulakinnastekniikassa. Neulakinnastekniikalla pistellessä, työskentely pysyy kauemmin paikallaan, kun neuloessa tulee enemmänkin pitkää vaakaraitaa. Pätkävärjätyt langat toimivat kauniisti, jos väriraportti on edes jonkun mittainen.
Kuolemajärvi 2+2½
Suomeksi 1+1 Oslolainen pisto, Korpilahti
Viimeisenä tutustuin Oslolaiseen pistoon, Suomeksi 1+1. Oslolainen pisto on Suomessa ollut käytössä Muuramessa, silloisen Korpilahden alueella. Korpilahtelaisena halusin tietenkin tutustua pistoon paremmin.
Pisto sopii hyvin paksulle langalle, koska peukalon kanssa kiristäen se jää harvaksi. Kun opettelin tekemään piston neulalle kiristäen sain siitä tiheää. Piston tekeminen neulalle kiristäen on todella hidasta. Kintaasta tulee joustamatonta ja tiivistä, mutta pintakuvio on kaunis. Tein kokeiluni luonnonväreillä pätkäväräjäämälläni langalla.
Suomeksi 1+1, Oslolainen tyyli, Korpilahti, Muurame Hansenin koodi UO/UOO F1 (tai F2)