Kevään aikana tutustuimme myös tilkkumaalaukseen ja vapaaseen konekirjontaan lähemmin. Tilkkumaalaus olikin minulle varsin mieluinen tekniikka ja ostin myös kotikoneeseen kirjontajalan.
Konekirjontaan käytin kirpputorilta ostamiani värikkäitä ompelulankoja ja tilkut ovat kierrätystä myös. En kovin tarkkaan suunnitellut hommaa alussa ja jouduin myöhemmin lisäämään kaistaleen kangasta yläreunaan saadakseni puun oksistolle tarpeeksi tilaa. Kaikki kuitenkin peittyy hyvin tilkkujen alle eikä saumakohtia jää näkyviin.
Ideana tilkkumaalaustekniikassa on ommella tilkkuja päällekäin tyllin tai liimakankaiden avustuksella. Ensimmäisen kerroksen kiinnitykseen käytin tylliä. Myöhempiin kerroksiin ompelin tilkkuja sellaisenaan vapaalla konekirjonnalla.
Lopulta työ on kuorrutettu järjettömällä määrällä vapaata konekirjontaa.
Kaikkia pienpajojen töitä en ole kerennyt saada valmiiksi uuden pajan alkaessa, mutta laittelen kuvia sitä mukaa kun töitä valmistuu. Viimeisimpänä tekniikkana opettelin tuftausta tuftausneulalla. Käytin siihen vanhoja, kaappiin unohtuneita sukkalankoja. Aika mukava, kuvallinen, tekniikka oli tämäkin vaikka alkuun tuntui hiukan haastelliselta hahmottaa, millaista jälkeä tuftaamalla saa aikaan.
Ryijyn kuvan olen unohtanut laittaa, vaikka se on ollut jo pitkään valmiina. Ryijyyn käytin kasvivärjättyjä lankoja ja merinovillatupsuja. Merinotupsut tekevät ryijyyn utuista tunnelmaa vaikka tässä kuvassa se näyttää lähinnä sottaiselta. Kutoessani ryijyä ajattelin loppukesän maalaismaisemia. Ehkäpä silmiä siristämällä tästä voisi maiseman saadakin.