Viime viikolla teimme yhteistyötä valokuvausopiskelijan kanssa, joka otti töistämme tuotekuvia. Yhteistyöstä oli todellista hyötyä, koska tällaisten kuvien ottaminen olisi kännykällä vaikeaa tai mahdotonta. Erityisen tyytyväinen olin Hatuntekijästä otettuun valokuvaan sekä huopahattujen kuviin.
Kuvat päätyivät koristamaan portfoloiota.
Tässä omista töistäni otettuja kuvia. Kaikkien kuvien kuvaajana toimi Santtu Pasanen.
Tulevan asiakastyön tiimoilta päätin kokeilla taas pitkästä aikaa hatun huovutusta. Villaksi valikoituivat moninaiset pikkunyssäkät, joita kaapistani löysin. Jossain välissä meinasi epäusko iskeä, mutta kavereiden tsemppauksen ja neuvojen voimin jatkoin eteen päin. Mikä sopisikaan pääsiäiseen paremmin kuin kirjava noitahattu. Hauskaa pääsiäistä kaikille!
Lokakuusta joulukukuuhun osallistuin ohjausryhmäläisten pajoihin sekä valmistelin omaa näyttöäni aiheesta. Tein samaan aikaan näyttöä kulttuurilähtöisestä tuotteistamisesta. Kulttuurilähtöisen tuotteistamisen aiheena tutkin rukkasten historiaa ja käsiin liittyvää tapakulttuuuria sekä karjalaista kinnasperinnettä.
Tästä johdin aiheen myös ohjaustoiminnan näyttööni. Ajatukseni oli, että pitäisin huovutus- ja ompelupajan, jossa tekisimme rukkasia kierrätysmateriaaleista muiden opiskelijoiden kanssa. Käytin useanmman viikon hieroen rukkasten kaavoja, keräämällä tietoa ja testaamalla rukkasten malleja.
Ajatuksena oli harjoituspajassa huovuttaa ohutta levyhuopaa, joka tulisi osaksi kierrätysrukkasia ompelupajassa. Harjoittelin ensin itse tekemään tasohuopaa, joka olisi sopivan vahvuinen rukkasten selkämyksiin. Otin mittoja, että sain tehtyä huovutusohjeet pajaohjelmaa varten.
Suunnittelin myös ompeluohjeita ja keräsin ihmisten käden kuvia malliksi kaavojen suunnitteluun.
Huopahaaveilu paja onnistui hyvin ja sain ohjata 5 eritasoista huovuttajaa tasohuovan valmistukseen. Moni teki kauniita tasohuopia ja jopa parempia kuin itse teen. Harmi ettei tullut otettua kuvia enempää.
Kinnaskaaos pajan tarkoituksena oli madaltaa kynnystä lähteä ompelemaan.
Olin hankkinut kierrätyskeskuksesta jäätävän määrän materiaaleja esim. rukkasten turkisvuoriksi.
Koska pajaa jouduttiin sairastumiseni takia siirtämään kaksi viikkoa, moni huopakurssille osallistunut ei päässyt paikalle. Onneksi muita kiinnostuneita riitti ja moni toi omia materaalejaan ja sain peräti 9 ohjattavaa kinnaskurssille. Paja meni hienosti!
Opiskelu siirtyi etätyöskentelyyn jo marraskuun lopussa ja jäin kotiin tekemään verkko-opintoja mm. yrittäjyydestä. Aika hyvin sainkin tehtävät tehtyä ennen vuoden vaihdetta. Jonkun verran ollut sairastelua ja vastaavaa, mutta jaksanut silti puuhaillakin kaikenlaista opintojen lomassa. Töppösiä huovuttelin, neuloin ja tein yhden pikkuruisen maton valmiiksi.
Sain paikalliselta yksityishenkilöltä ilmaisia kuplamuoveja ja pääsin aloittamaan huovuttelut joulukuun aikana. Tuulilta ostetut villat huopuivat ihanasti. Ei tullut minkäänlaisia huovuttamisen ongelmia töppösiä tehtäessä. Jossain vaiheessa huomasin, että töppösiin meinasi tulla jopa paltetta kaavan siirtyessä. Villa huopui todella hyvin verrattuna teollisesti värjättyihin villoihin.
Töppösistä tuli melko tukevat, mutta pohjat olivat ikäväkseni liian kapealestiset minulle ja jouduin tilaamaan uudet. Odotellaan vielä, jos piakkoin saisin uudet pohjat ja töppöset lopuulisesti valmiiksi. Toivottavasti näistä tulee käyttökelpoiset ja kerkiävät vielä helmikuun pakkasille.
Huovutusjakson sisältöön kuului myös opetella tekemään kaavan avulla kolmiulotteinen työ.
Innostun tekemään saunahattuja perheelle. Nyt on jokaiselle omat sarvet.
Huovutuksen kurssi on jo lopuillaan ja paljon on saatu aikaankin. Pimenevä vuodenaika on vienyt voimia kirjoittamisesta, mutta kuvia on sentään tullut otettua kurssin ajalta. Kaiken kaikkiaan huovuttaminen on ollut hauskaa ja värikästä puuhaa. Paljon saa käyttää luovuutta ja pähkäillä asioita.
Aloitimme kurssin tutustumalla erilaisiin huovutuksen tekniikoihin. Tässä muutamia kuvia kokeilutilkuista.
