Keväällä, puoliksi vitsillä, tehty taidenäyttelyhakemus tuotti tulosta. Näyttely on kahden viikon kuluttua.

Näyttelyni sijoittuu Jyväskylän kansalaisopiston lasivitriineihin. Olen ahkeroinut hurjasti saadakseni jotain uuttakin tulevaan näyttelyyn. Tekeillä on ollut uusi hiukan isompi kollaasityö Hatuntekijän kaveriksi.

Työ on viimesilauksia vailla ja sen paino on nyt yli 13 kiloa. Aikaa työn valmistamiseen on mennyt tähän mennnessä 54 tuntia. Välillä mietin onko siinä mitään järkeä, mutta sitten jaksan taas jatkaa.

Kollaasityön tekemisessä on kaksi lainalaisuutta: Sitä on katsottava kauempaa, että kuva hahmottuu ja sitä on tehtävä tasossa, että paikoilleen liimatut esineet pysyvät aloillaan. Tämä johtaa siihen, että kiipeilen tuoleilla ja otan työstä valokuvia. Ylhäältä käsin katsottuna näen työn oikeasta kulmasta.

Muuramen taideseuralla

Liityin Muuramen taideseuraan ja ensimmäisenä kävin Affinity designer-pajassa. Pajan ohjelmalla tein myöhemmin tuon näyttely-julisteen. Seuraavalla viikolla olinkin ohjaajan ominaisuudessa. Mahdollisuus ohjaamiseen tuli yllättäen, mutta hyvin meni kuitenkin.

Ensimmäisellä kertaa ohjasin ekoprint-tekniikkaa pajalaisille. Soija-allergian takia ohjaaminen oli haasteellista, mutta jotenkin siitä selvittiin ja kumihanskoja meni. Pajalaiset olivat etupäässä tyytyväisiä, mutta tekniikan yllätyksellisyyden takia eivät kaikki saaneet haluamiansa lopputuloksia. Tekniikkana ekoprint vaatii pitkän harjoittelun tai satumaista onnea, että kaikki menee kohdalleen. Lopputulos riippuu monesta asiasta: kasvien luontaisista tanniineista, kankaan kosteudesta ja käytetyistä apuaineista. Olen haaveillut, että jonakin päivänä pääsen paneutumaan ekoprinttaamiseen ilman soijamaitoa.

Seuraavalla viikolla olin apuohjaamassa kasvivärjäystä, joka on paljon enemmän osaamisalaani. Neuvoin pajalaisia ja avustin värjäyksissä. Olin myös pitkiä aikoja ulkona keittämässä samettijalkoja. Jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut valikoida vähemmän myrkyllisen aineksen. Silloin olisin voinut olla enemmän muiden seurassa sisällä. No aina näistä oppii.
Kaikenkaikkiaan paja oli onnistunut ja pajalaiset saivat värjättyä kauniita värejä. Toivottavasti tästä jäi sellainen olo, että uskaltaa värjäillä myöhemminkin. Lopuksi vielä käännöskukkanen, joka sopii hyvin teemaan.