Puutyöt | Hannis Järvinen

Päästäkseni kehräämään tarvitsin rukin ja villan lisäksi myös karstat. Puiset karsta-aihiot olin tunkenut komeroon edeltävänä keväänä. Nyt oli pakko jatkaa niiden työstämistä, että pääsisin harjoittelemaan kehräämistä.

Karstojen puumateriaali on kierrätettyä. Kahvat leikkasin vanhasta tuolista ja lapaosat olivat edellisessä elämässään sängyn laitaa. Halusin tehdä karstoista kaarevalapaiset, kuten vanhatkin karstat olivat. Ajattelen kaarevien olevan näppärämmät karstaamiseen.

En omista teräviä kaiverrustalttoja tai puukkoja ja siksi tein suurimman osan karstojen muotoilusta hiomakoneella. Karstojen on hyvä olla tukevat ja kevyet. Erityisen tärkeää on, että ne sopivat hyvin käteen. Karstaus on kovaa työtä ja ja kahvan on oltava sopivan muotoinen.

Karstamattojen naulaaminen oli kaikista koettelevin vaihe koko hommassa. Suosittelen tätä vain pitkäpinnaisille ihmisille. Naulaaminen oli hankalaa etenkin maton alareunasta, jossa maton piikit päätyvät helposti vasaran alle. Nahkasuikaleet leikkasin vanhasta nahkatakista. Niistä oli hyvä apu naulojen paikallaan pysymisen kanssa, naulausvaiheessa. Helpommalla pääsee, jos käyttää nitomakonetta. Suosittelen myös kahvojen irroitusta mattojen kiinnityksen ajaksi.

Kehräämisen valmistelu on edennyt minulla kuten monet asiat yleensäkin elämässäni: yrityksen ja erehdyksen kautta. Tässä pientä selvitystä aiheesta. Tästä voi olla myös apua niille, jotka harkitsevat kehräysharrastuksen aloittamista.

Karstat

Katselin karstoja nettikaupoista. Ne olivat liian kalliita rahatilanteeseeni nähden ja mietin käytettyjen ostamista. Ostin netin kautta hyväkuntoisena vanhat karstat, jotka olivatkin ruosteessa. Tilasin niihin uudet karstamatot: helppohan ne olisi vaihtaa. Purin karstojen vanhat matot pois todetakseni, että itse karstat olivat lahot ja irroitettujen kahvojen alta mönki ötököitä.

Tein vanhojen karstojen avulla alustavat puuaihiot ja karstat jäivät tähän vaiheeseen useiksi kuukausiksi..

Rukki

Sitten ostin rukin. Rukki maksoi 5 euroa ja oli tukevan oloinen. Sen tarkempaa en tajunnut sitä ostotilanteessa katsoa ja, kun sitä oli varta vasten menty hakemaan, se oli ostettava.

Kotona huomasin, että rukin pyörä oli halki, viipsin oli myös halki. Rulla ei pyörinyt ja ämmän ruuvi ei mennyt kunnolla paikoilleen. Onneksi tykkään korjata asioita.

Rukin korjaus

Korjasin rukinpyörän puisilla tapeilla kuten se on tehtykin. Perinteisesti näihin on käytetty vain puutappeja mutta minä laitoin kyllä liimaakin varmistaakseni pyörän kasassa pysymisen. Vedimme rukin pyörän kuormaliinalla kasaan liimauksen ajaksi.

Viipsimen laitoin myös liimaukseen ja tein siihen puutapit tukemaan liimausta. Katsotaan kuinka se tulee kestämään vai teenkö uuden viipsimen myöhemmin.

Puhdistin rukin lyhdyn, hioin karan ja porasin rullaan hiukan isomman reiän. Tulin päätelmään, että rullat eivät ehkä olleet rukin alkuperäisiä.

Ämmän ruuvi oli hiukan hankalampi. Huomasin sen kierteiden olivan hiukan erilaiset kuin vastakappaleessa. Ämmän telineen kierteitä oli joku puukolla yrittänyt isontaa. Hioin ruuvin kierteitä, kunnes sain ne sopimaan. Epäilen ettei ämmän ruuvikaan ehkä ole rukin alkuperäinen. Vaihdoin rukkiin myös haukisiiman, muovinarun tilalle.

Rukki alkoi pelittää: Sitä oli mukava polkea. Se oli tukeva ja lyhty pyöri hyvin. Minulla vain ei ollut villalepereitä, joilla kokeilla sen kehräysominaisuuksia. Lepereiden tekemiseen tarvitsin villaa ja karstat.