Aihearkisto: Värjäys

Syksyn värejä

Tyttärellä tuli akuutti tarve kaulahuiville. Toisin sanoen oma kaulahuivini oli sosialisoitu lapsen käyttöön ja kävimme keskustelun aiheesta. Alpakkalalanka on niin ihanan pehmeää, että ymmärtäähän sen. Sovimme, että teen hänelle oman huivin alpakkalangasta.

Olin sopivasti Muuramen taideseuran kasvivärjäysiltaan esipurettanut Dropsin Alpaca-lankaa alunalla ja viinikivellä, mutta se jäi silloin värjäämättä. Lankaa oli kuitenkin hiukan niukasti huivia varten.

Kaiken kiireen keskellä päätin rentoutua värjäysten parissa. Esipuretin vielä kolme kerää lisää saadakseni tarpeeksi huivia varten. Käytin puretukseen tällä kertaa vain alunaa. Värjäykseen käytin keräämiäni keltasipulin kuoria.

Sipulinkuorista keitin ensin liemen
Alpakkalangat sipuliliemessä.

Alpakkalangan värjäys on samanlaista kuin villankin ja kaikki eteni normaalin tapaan. Lämmitin langat 80-90 asteeseen ja pidin tunnin siinä. Annoin lankojen jäädä vielä yön yli liemeen varmistaakseni kunnollisen värin.

Liukuvärjätty sukkalanka

Sipulin jälkiliemeen upotin vielä puhtaan valkeaa, esipuretettua Nallelankaa. Tarkoituksena oli tehdä liukuvärjätty neulakinnaslanka talven kintaita varten. Liukuvärjäyksen tein sillä tavalla, että nostin vyyhtiä aina 10-15 minuutin välein ylemmäs saadakseni värjäyksen vaalemmakasi. Vyyhdin loppupää oli lopulta värjäyksessä hiukan yli tunnin.

Vähän enemmän värjänneet tulevat siihen päätelmään, että kuinka väri pysyy langassa, jos on ollut siinä niin vähän aikaa? Siihen pääsemme piakkoin.

Vyyhtiä nostetaan hitaasti värjäyksen aikana

Tässä vaiheessa laitoin toiseen kattilaan pakastettuja sieniä (verihelttaseitikin lakit) ja aloin hiljalleen kuumentaa niitä. Suunnilleen samaan aikaan aloin kuumentaa vyyhdin toista päätä vesikattilassa.

En keitellyt sieniä vaan nostin kumennetun vyyhdin toisen pään kattilaan kun sienet olivat laskeneet hiukan väriä. Aloitin samanlaisen nostamisoperaation kuin sipulilemen kanssa. Tässä vaiheessa olin sitonut vyyhdin roikkumaan kaapin oveen ettei keskiosan valkoinen osa sotkeennu. Keltaisen pään vyyhdistä siirsin lämpimään veteen, jotta väri kiinnittyisi kunnolla.

Keltainen osa on siirretty lämpimäöän veteen, jossa värit kiinnittyvät
Veteen irtoaa aina väriä, niin pitää olla tarkkana

Kun punainen osa oli värjätty loppuun ja keltainen kiinnitetty vaihdoin puhtaan veden uuteen ja kiinnitin vielä punaisen pään liukuvärjätyn osan lämmittämällä sitä pitkään kuumassa vedessä. Halusin, että valkoinen kohta pysyy mahdollisimman valkoisena ja lankojen sävyt ominaan, niin kuumensin päät eri aikaan. Irtonainen väri imeytyisi muuten kaikkialle ja lopputulos olisi mahdollisesti enemmän oranssinpunainen. Tällainenkin lanka olisi varmasti kaunis.

Kun lanka oli värjätty ja jäähtynyt, huuhdoin molemmat päät ensin erikseen. Langasta tuli varmasti kaunein tekemäni liukuvärjäyslanka ja olen siitä hyvin iloinen. Punaisesta osasta tuli myös kylmemmän sävyinen kuin koskaan aiemmin olen sienillä onnistunut saamaan.

Sieniliemen jälkiväriin laitoin vielä pienen alpakkavyyhdin, joka oli unohtunut erilleen. Siihen tuli perinteisempi verihelttaseitikin sävy.

Tässä kaikki värjätyt langat

Alpakkalanka ottaa aina vähän heikommin väriä kuin villalanka. Sen takia värjäsin alpakat ensin vahvassa sipuliliemessä. Alpakkalankoihinkin sävyt tarttuivat eri tavoilla puretuksen ja pohjan takia. Parhaiten väriä otti valkaistu alpakkalanka. Samaan aikaan laitoin myös luonnonvalkoista alpakkaa joka ei ottanut väriä yhtä hyvin. Yksi alunalla ja viinivellä purettettu luonnonvalkoinen vyyhti taittoi selvästi enemmän keltaiseen kuin oranssiin.

Näyttely lähestyy

Keväällä, puoliksi vitsillä, tehty taidenäyttelyhakemus tuotti tulosta. Näyttely on kahden viikon kuluttua.

Näyttelyni sijoittuu Jyväskylän kansalaisopiston lasivitriineihin. Olen ahkeroinut hurjasti saadakseni jotain uuttakin tulevaan näyttelyyn. Tekeillä on ollut uusi hiukan isompi kollaasityö Hatuntekijän kaveriksi.

Työ on viimesilauksia vailla ja sen paino on nyt yli 13 kiloa. Aikaa työn valmistamiseen on mennyt tähän mennnessä 54 tuntia. Välillä mietin onko siinä mitään järkeä, mutta sitten jaksan taas jatkaa.

Kollaasityön tekemisessä on kaksi lainalaisuutta: Sitä on katsottava kauempaa, että kuva hahmottuu ja sitä on tehtävä tasossa, että paikoilleen liimatut esineet pysyvät aloillaan. Tämä johtaa siihen, että kiipeilen tuoleilla ja otan työstä valokuvia. Ylhäältä käsin katsottuna näen työn oikeasta kulmasta.

Muuramen taideseuralla

Liityin Muuramen taideseuraan ja ensimmäisenä kävin Affinity designer-pajassa. Pajan ohjelmalla tein myöhemmin tuon näyttely-julisteen. Seuraavalla viikolla olinkin ohjaajan ominaisuudessa. Mahdollisuus ohjaamiseen tuli yllättäen, mutta hyvin meni kuitenkin.

Ensimmäisellä kertaa ohjasin ekoprint-tekniikkaa pajalaisille. Soija-allergian takia ohjaaminen oli haasteellista, mutta jotenkin siitä selvittiin ja kumihanskoja meni. Pajalaiset olivat etupäässä tyytyväisiä, mutta tekniikan yllätyksellisyyden takia eivät kaikki saaneet haluamiansa lopputuloksia. Tekniikkana ekoprint vaatii pitkän harjoittelun tai satumaista onnea, että kaikki menee kohdalleen. Lopputulos riippuu monesta asiasta: kasvien luontaisista tanniineista, kankaan kosteudesta ja käytetyistä apuaineista. Olen haaveillut, että jonakin päivänä pääsen paneutumaan ekoprinttaamiseen ilman soijamaitoa.

Ekoprinttauksen jännittävin vaihe

Seuraavalla viikolla olin apuohjaamassa kasvivärjäystä, joka on paljon enemmän osaamisalaani. Neuvoin pajalaisia ja avustin värjäyksissä. Olin myös pitkiä aikoja ulkona keittämässä samettijalkoja. Jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut valikoida vähemmän myrkyllisen aineksen. Silloin olisin voinut olla enemmän muiden seurassa sisällä. No aina näistä oppii.
Kaikenkaikkiaan paja oli onnistunut ja pajalaiset saivat värjättyä kauniita värejä. Toivottavasti tästä jäi sellainen olo, että uskaltaa värjäillä myöhemminkin. Lopuksi vielä käännöskukkanen, joka sopii hyvin teemaan.

Värjäystä

15.3. Värjäsin liukuvärjäyksellä lankaa neulakintaita varten.

Verihelttaseitikin varsista tuli kaunista oranssia. Toinen pää vyyhdistä oli hevonhierakkakylvyssä. Langat olivat hiukan erisävyisiä sukkalankojen jämiä, joita löysin kaapista. Lopputulos oli kaunis.

Aloitin koulussa tekemään kuolemajärven tekniikalla kintaita värjäämästäni langasta. Kintaat ovat lapsen kokoa ja aurinkoisen väriset.

Värjäys jää taakse

Kasvivärjäystä olisi ollut mukava jatkaa pidempäänkin. Viimeisenä väripäivänä keskityin lähinnä purettamiseen ja jälkivärien käyttöön enkä halunnut tehdä uusia väriliemiä. Jälkiväreillä sain aikaan vaaleita sävyjä.

Tuuli teki keskiviikkona värimataralla kyyppivärjäyksen, jossa lankojen väri muuttui siniseksi tullessaan ilman kanssa tekemisiin. Värin kehittymistä oli mielenkiintoista seurata vaikka haju luokassa oli aika voimakas. Värjäys oli mukavaa ja upeita värejä saimmekin aikaan.

Tässä kuvassa ovat kuivumassa kaikki keskiviikkona värjätyt langat.
Verihelttaseitikin ja alpakan liittoon olen ylen tyytyväinen. Hauska kokeilu oli myös kurkumapainotteisella yrttiteellä värjätty sukkalanka.

Koulun pajat alkavat

Koulun syksy on alkanut erilaisiin tekniikkoihin tutustumisella. Yhdistetty ryhmämme jaettiin kolmeen osaan ja näissä pienryhmissä aloimme tutustumaan erilaisiin tekniikoihin muutaman päivän jaksoissa. Pajat ovat olleet kiinnostavia, mutta niiden sisältämiin tekniikoihin olisi ollut mukavanpi paneutua hiukan pidemmäksikin aikaa.

Ensin opettelimme ryijyjen tekniikkaa, mikä olikin minulle mielenkiintoista hommaa. Sain tehtyä pienen ryijyn kasvivärjätyistä langoista.

Seuraava jakso sisälti kuvansiirto- ja kovetustekniikoita. Harmikseni olin tuossa välissä kipeänä ja tämä jäi minulta kokematta.

Kolmas paja oli punomista ja solmeilua eri materiaaleista. Teimme kierrätyshuovasta istuinaluset. Harjoittelin myös punomaan paperista eri tavoilla. Tästä ehkä tuonnempana kuvaa, kun saan työn kotosalla valmiiksi..

Syyskuun alussa pienryhmämme siirtyi kasvivärjäyksen kurssille. Aloitimme ihan perusteista vaikka asiat olivat minulle ennestään tuttuja. Toin kouluun materiaaliksi pussin pakastettuja veriseitikkejä ja värjäsin niillä alpakka-silkki -lankaa.

Tässä puretetut langat on siirretty siivilöityyn väriliemeen. Lämpötila on maltillinen. Jätin langat yöksi liemeen.
Aamulla huuhtelin langat. Saas nähdä millaisiksi tulevat kuivuttuaan.
Vasemmalla liemi, jonka keitin sienistä saadakseni kaiken värin irti ja oikealla lankojen värjäyksestä jäänyt jälkiväriliemi. Nämä liemet yhdistin ja jatkan värjäystä ensi viikolla.

Perjantaina 2.9. menimme koulusta ARTAPESTRY6 kuvakudosnäyttelyyn Keski-Suomen museolle. Näyttely oli kiinnostava ja museossa oli muutakin nähtävää.

Historiallista Jyväskylää esittävä kartta museon keskikerroksessa.
Museossa oli paljon toinen toistaan mielenkiintoisempia kuvakudoksia.

Hiukan vielä värjäystä

Happoväreillä värjääminen osoittautui minulle erittäin mieluisaksi puuhaksi. Halusin värjätä todella pitkän raportin lankaa liukuvärjäyksenä. Toisen pään vyyhdestä suunnittelin tulevan tumman punaiseksi ja toisen pään halusin olevan mahdollisimman vaalea. Tällä tavoin sukkiin tulisi neulottaessa rauhallisesti vaihtuva värin vaihtuminen.

Lanka onnistui oikein hyvin ja toivottavasti pääsen pian neulomaan siitä, jotta näen, miten lanka toimii neuleessa.

Tammikuun viimeisenä päivänä laiton lapaset vielä kertaalleen värikattilaan. Väriprosentin säädin matalaksi, koska lapasissa oli jo ennestään vahva väri. Tällä kertaa lopputulos oli minulle mieleinen.

Värjäsin myös kaappiin unohtuneen alpakkalangan purppuralla.

Villan värjääminen

Viikolla 5 pääsin tutustumaan happoväreillä värjäämiseen. Happovärejä käytetään proteeniinikuitujen kuten villan ja silkin värjäämiseen. Ensimmäisenä pataan pääsivät lapaset. Ensin parsin hiutuneet peukalot ja pesin lapaset. Värin sekoittelu meni hiukan vikaan ja lapasista tuli ruskeat. Luultavasti värjään lapaset vielä kertaalleen myöhemmin.

Seuraavaksi värjäsin neulomani huivin. Olin pikkaisen hukassa, kuinka huivi värjätään, mutta sain opiskelutovereilta ja opettajilta hyviä neuvoja. Huivin värjääminen olikin tosi hauskaa, koska värejä oli niin monta.

Asettelin esikäsitellyn huivin kattilan pohjalle ja kaadoin sinne violettia, sinisen eri sävyjä, vihreää ja keltaista. Lopputuloksesta tuli yötaivaan värinen. Tämä onnistui hyvin. Kiitos kaikille vinkeistä!

Selluloosakuitujen värjääminen

Lopulta pääsin kouluun vain kolmeksi päivää, kun flunssa iski uudelleen. Sain kuitenkin tehtyä reaktioväreillä muutamia kankaita. Tässä kuvia työvaiheista ja kuvailottelua valmiista kankaista.

Ihastuin erilaisiin aaltokuvioihin, joita sain aikaiseksi sitomalla kankaita erilaisten kapuloiden ja putkien päälle. Viimeisenä päivänä otin värivalinnakseni voimakkaan mariinin sinisen, koska halusin kunnollista kontrastia kankaisiin. Tällä kertaa värivalinta osui nappiin. Valkoisten liinojen lisäksi lisäsin värikylpyyn myös pari palaa ekoprint-kokeilussa epäonnistunutta rusehtavaa kangasta. Toiseen olin painanut karhukaiskuviota seulaa putsatessani. Nämä kankaat onnistuivat erittäin hyvin.

Vasemmalla ylhäällä on putken ympärille kiedottu lakanan pala. Se onnistui hyvin. Oikealla ja vasemmalla alhaalla ovat nyt kolmannessa värikylvyssä olleet kankaan palaset. Niihinkin olen tyytyväinen. Keskellä oleva kangas oli ensin Hannan keltaisessa värikylvyssä pienenä myttynä ja lopuksi sinisessä kylvyssä minulla. Tässä kuvassa värit eivät aivan pääse oikeuksiinsa.
Tässä kuvassa on pitkä karhukaiskuosilla painettu kangassuikale. Ruskea ekoprintin tanniini kuultaa läpi ja kankaasta tuli viehättävä. Erityisesti suomumaiset aaltokuviat ilahduttavat silmääni.
Pinjan oranssissa värikylvyssä minulla oli bilteman tikuilla sidottu kangas. Tästäkin tuli aika hauska vaikka tikuista tuli hiukan tummaa pistettä kankaaseen. Ehkä olivat liian kauan liemessä likoamassa.

sidonnan apuna käytetyt puukappaleet saivat kauniita värejä. Tein värjäysliemissä olleista jäätelötikuista korvakorut.

Värjäys alkaa reaktioväreillä

Pääsin keskiviikkona 12.1. aloittamaan värjäyksen parissa. Aloitimme värjäyskokeilut reaktioväreillä selluloosakuiduille.

Teimme erilaisia tiukkoja sidontoja kangaspaloille ja värjäsimme niitä useaan kertaan. Värien ja sidontojen harhjoittelu oli hauskaa vaikka monesti väreistä ei tullut odotetun kaltaisia. Taitosten, puupalikoiden ja narujen muodostamat kuviot värjätyissä kankaissa toivat jännitystä värjäämiseen.

Ensimmäisenä värjäyspäivänäni värjäsin vihreällä liemellä. Vihreästä tuli aika raikas, mutta sidonnat ja estokuviot olisivat voineet olla tiukempia. Jäin kaipaamaan tummempaa väriä. Muiden liemissä minulla oli myös sitomiani kankaita. Kaunis punainen oli Tuulin liemessä ja laivastonsininen Iida-Marian liemessä. Erityisesti ihastuinlaivastonsinisen ja valkoisen selkeään kontrastiin.

Puupalikan ympärille kiedottu puuvillakangas
Kangas avattuna

Torstaina tein uusia sidontoja vihreisiin kankaisiin ja sekoittelin uuden värin. Toiveissa oli murrettu, voimakas sininen. Sinisen väripigmentti oli heikkoa tarttumaan ja mukaan laittamani punainen vei voiton. Luultavasti jokin meni vikaan värjäyksen aikana. Lopputuloksena oli erikoinen marjapuuron väri. Vihreisiin kankaisiin tuli lähinnä ruskeaa kuviota. Kapulan ympärille kääritty kangaspala onnistui näistä ehkä parhaiten. Siihen tuli turkoosia ja marjapuuronväristä kuviota.

Tässä kankaassa sininen pigmentti on imeytynyt nopeammin alakerroksiin ja päälle jäänyt punainen. Lopputuloksena viehättävä aaltokuvio
Kyllä näille marjapuuron värisillekin vielä paikkansa löytyy.