Tyttärellä tuli akuutti tarve kaulahuiville. Toisin sanoen oma kaulahuivini oli sosialisoitu lapsen käyttöön ja kävimme keskustelun aiheesta. Alpakkalalanka on niin ihanan pehmeää, että ymmärtäähän sen. Sovimme, että teen hänelle oman huivin alpakkalangasta.
Olin sopivasti Muuramen taideseuran kasvivärjäysiltaan esipurettanut Dropsin Alpaca-lankaa alunalla ja viinikivellä, mutta se jäi silloin värjäämättä. Lankaa oli kuitenkin hiukan niukasti huivia varten.
Kaiken kiireen keskellä päätin rentoutua värjäysten parissa. Esipuretin vielä kolme kerää lisää saadakseni tarpeeksi huivia varten. Käytin puretukseen tällä kertaa vain alunaa. Värjäykseen käytin keräämiäni keltasipulin kuoria.
Alpakkalangan värjäys on samanlaista kuin villankin ja kaikki eteni normaalin tapaan. Lämmitin langat 80-90 asteeseen ja pidin tunnin siinä. Annoin lankojen jäädä vielä yön yli liemeen varmistaakseni kunnollisen värin.
Liukuvärjätty sukkalanka
Sipulin jälkiliemeen upotin vielä puhtaan valkeaa, esipuretettua Nallelankaa. Tarkoituksena oli tehdä liukuvärjätty neulakinnaslanka talven kintaita varten. Liukuvärjäyksen tein sillä tavalla, että nostin vyyhtiä aina 10-15 minuutin välein ylemmäs saadakseni värjäyksen vaalemmakasi. Vyyhdin loppupää oli lopulta värjäyksessä hiukan yli tunnin.
Vähän enemmän värjänneet tulevat siihen päätelmään, että kuinka väri pysyy langassa, jos on ollut siinä niin vähän aikaa? Siihen pääsemme piakkoin.
Tässä vaiheessa laitoin toiseen kattilaan pakastettuja sieniä (verihelttaseitikin lakit) ja aloin hiljalleen kuumentaa niitä. Suunnilleen samaan aikaan aloin kuumentaa vyyhdin toista päätä vesikattilassa.
En keitellyt sieniä vaan nostin kumennetun vyyhdin toisen pään kattilaan kun sienet olivat laskeneet hiukan väriä. Aloitin samanlaisen nostamisoperaation kuin sipulilemen kanssa. Tässä vaiheessa olin sitonut vyyhdin roikkumaan kaapin oveen ettei keskiosan valkoinen osa sotkeennu. Keltaisen pään vyyhdistä siirsin lämpimään veteen, jotta väri kiinnittyisi kunnolla.
Kun punainen osa oli värjätty loppuun ja keltainen kiinnitetty vaihdoin puhtaan veden uuteen ja kiinnitin vielä punaisen pään liukuvärjätyn osan lämmittämällä sitä pitkään kuumassa vedessä. Halusin, että valkoinen kohta pysyy mahdollisimman valkoisena ja lankojen sävyt ominaan, niin kuumensin päät eri aikaan. Irtonainen väri imeytyisi muuten kaikkialle ja lopputulos olisi mahdollisesti enemmän oranssinpunainen. Tällainenkin lanka olisi varmasti kaunis.
Kun lanka oli värjätty ja jäähtynyt, huuhdoin molemmat päät ensin erikseen. Langasta tuli varmasti kaunein tekemäni liukuvärjäyslanka ja olen siitä hyvin iloinen. Punaisesta osasta tuli myös kylmemmän sävyinen kuin koskaan aiemmin olen sienillä onnistunut saamaan.
Sieniliemen jälkiväriin laitoin vielä pienen alpakkavyyhdin, joka oli unohtunut erilleen. Siihen tuli perinteisempi verihelttaseitikin sävy.
Alpakkalanka ottaa aina vähän heikommin väriä kuin villalanka. Sen takia värjäsin alpakat ensin vahvassa sipuliliemessä. Alpakkalankoihinkin sävyt tarttuivat eri tavoilla puretuksen ja pohjan takia. Parhaiten väriä otti valkaistu alpakkalanka. Samaan aikaan laitoin myös luonnonvalkoista alpakkaa joka ei ottanut väriä yhtä hyvin. Yksi alunalla ja viinivellä purettettu luonnonvalkoinen vyyhti taittoi selvästi enemmän keltaiseen kuin oranssiin.
