Kehräämisen valmistelu on edennyt minulla kuten monet asiat yleensäkin elämässäni: yrityksen ja erehdyksen kautta. Tässä pientä selvitystä aiheesta. Tästä voi olla myös apua niille, jotka harkitsevat kehräysharrastuksen aloittamista.
Karstat
Katselin karstoja nettikaupoista. Ne olivat liian kalliita rahatilanteeseeni nähden ja mietin käytettyjen ostamista. Ostin netin kautta hyväkuntoisena vanhat karstat, jotka olivatkin ruosteessa. Tilasin niihin uudet karstamatot: helppohan ne olisi vaihtaa. Purin karstojen vanhat matot pois todetakseni, että itse karstat olivat lahot ja irroitettujen kahvojen alta mönki ötököitä.
Tein vanhojen karstojen avulla alustavat puuaihiot ja karstat jäivät tähän vaiheeseen useiksi kuukausiksi..
Rukki
Sitten ostin rukin. Rukki maksoi 5 euroa ja oli tukevan oloinen. Sen tarkempaa en tajunnut sitä ostotilanteessa katsoa ja, kun sitä oli varta vasten menty hakemaan, se oli ostettava.
Kotona huomasin, että rukin pyörä oli halki, viipsin oli myös halki. Rulla ei pyörinyt ja ämmän ruuvi ei mennyt kunnolla paikoilleen. Onneksi tykkään korjata asioita.
Rukin korjaus
Korjasin rukinpyörän puisilla tapeilla kuten se on tehtykin. Perinteisesti näihin on käytetty vain puutappeja mutta minä laitoin kyllä liimaakin varmistaakseni pyörän kasassa pysymisen. Vedimme rukin pyörän kuormaliinalla kasaan liimauksen ajaksi.
Viipsimen laitoin myös liimaukseen ja tein siihen puutapit tukemaan liimausta. Katsotaan kuinka se tulee kestämään vai teenkö uuden viipsimen myöhemmin.
Puhdistin rukin lyhdyn, hioin karan ja porasin rullaan hiukan isomman reiän. Tulin päätelmään, että rullat eivät ehkä olleet rukin alkuperäisiä.
Ämmän ruuvi oli hiukan hankalampi. Huomasin sen kierteiden olivan hiukan erilaiset kuin vastakappaleessa. Ämmän telineen kierteitä oli joku puukolla yrittänyt isontaa. Hioin ruuvin kierteitä, kunnes sain ne sopimaan. Epäilen ettei ämmän ruuvikaan ehkä ole rukin alkuperäinen. Vaihdoin rukkiin myös haukisiiman, muovinarun tilalle.
Rukki alkoi pelittää: Sitä oli mukava polkea. Se oli tukeva ja lyhty pyöri hyvin. Minulla vain ei ollut villalepereitä, joilla kokeilla sen kehräysominaisuuksia. Lepereiden tekemiseen tarvitsin villaa ja karstat.
Villa
Sain paikallisen roskalavapalstan kautta lampaanvillaa ja ekstrana ihanaa ruskeaa alpakanvillaa.
Villa piti ensin pestä. Pesin villaa altaassa ja se olikin mukavaa puuhaa. Alpakanvillan kanssa olin erityisen varovainen ettei se huopuisi.
Pesun jälkeen asettelin villan kuivumaan pyykkitelineelle pyyhkeiden päälle.
Kiitos rukkikuiskaaja Tuulille vinkeistä rukin ja villojen pesun kanssa.