Ohjaustoiminnan tunneilla saimme tehtäväksi suunnitella askartelupajaa 7-9 vuotiaille lapsille. Pajan nimeksi tuli Valonkaupungin teemaa mukaillen Kiiltomatoja ja tulikärpäsiä.

Yllättävän haasteellista oli miettiä, millaisia askarteluja sen ikäinen lapsi jaksaa tehdä. Lupasin viikonlopun aikana valmistaa pari versiota muotista, jossa voi taitella rautalankaa siipien muotoon. Pyysin myös omia lapsia askartelemaan ötököitä testatakseni, onko askartelu kiinnostava lasten mielestä. Valitettavasti materiaalivaihtoehdot olivat kotona aika rajalliset.

9-vuotias käytti askarteluun 30 minuuttia ja lopun aikaa leikkimiseen ”Toukka Lentokaisella”. Kysyin häneltä, että olisiko halunnut toukalle silmät, jotka liikkuvat tai ainakin tussilla piirtää sille silmät. Vastasi, että toukka ei tarvitse tarvitse silmiä, kun näkee hyvin ilmankin.

11-vuotias askarteli tunnin ja harkitsi enemmän helmien yms. valintaa eikä jäänyt leikkimään, mutta palasi myöhemmin askartelemaan erilaisen version.

Päällimmäisenä ajatuksena mieleeni jäi, että mielikuvitus on lapselle tärkeämpää kuin materiaalien moniaisuus tai laadukkuus.