Pajoissa

Kevääseen ovat kuulunut myös ohjauspajalaisten viimeiset pajat. En ole vielä tullut kertoneeksi niistä, kun olen ajatellut pääseväni useampiin. Valitettavasti moni jäi minulta pois sairastelun takia.

Chikako piti meille ystävänpäivän aikaan origami- ja kalligrafiapajan, jossa teimme ystävänpäivätervehdyksiä. Mukavaa puuhailua hyvässä hengessä, niin kuin aiemmikin Chikakon pajoissa.

Näistä harakanvarpaista olin erityisen ylpeä
Kotona harjoittelin vielä kurkien taittelua

Mimosa puolestaan piti alkukeväästä metallilankapajoja, joista kahteen pääsin osallistumaan. Toisessa pajassa teimme haltiakorvia kuparilangasta oman korvan malliin ja toisessa miniatyyrikristallikruunuja. Oikeita helmiä nämäkin pajat. Korvanlehtikoruja olen satunnaisesti käyttänytkin.

Mimosan Korvalehden korupaja

Sovittelua

Neulakintaiden tekeminen toiselle ihmiselle on hiukan vaikeampaa, kun kinnasta ei välttämättä voi tekemisen vaiheissa sovittaa. Apuna voi käyttää kädestä piirrettyä kuvaa.

Neulakintaat kannattaakin tehdä aina keskenään samaan vaiheeseen, jotta niistä saa mahdollisimman saman kokoiset.

Neulakintaat vielä ilman peukaloita

Välityönä tein banaanisukat luonnonväreillä värjätyistä langoista. Tässä on käytetty mm. kurkumalla värjättyä lankaa luonnonvärjäyskurssilta. Olipas mukavaa neuloa, kun työ eteni niin joutuisasti!

Tilkkumaalaus

Kevään aikana tutustuimme myös tilkkumaalaukseen ja vapaaseen konekirjontaan lähemmin. Tilkkumaalaus olikin minulle varsin mieluinen tekniikka ja ostin myös kotikoneeseen kirjontajalan.

Konekirjontaan käytin kirpputorilta ostamiani värikkäitä ompelulankoja ja tilkut ovat kierrätystä myös. En kovin tarkkaan suunnitellut hommaa alussa ja jouduin myöhemmin lisäämään kaistaleen kangasta yläreunaan saadakseni puun oksistolle tarpeeksi tilaa. Kaikki kuitenkin peittyy hyvin tilkkujen alle eikä saumakohtia jää näkyviin.

materiaalia lisätään kerroksittain

Ideana tilkkumaalaustekniikassa on ommella tilkkuja päällekäin tyllin tai liimakankaiden avustuksella. Ensimmäisen kerroksen kiinnitykseen käytin tylliä. Myöhempiin kerroksiin ompelin tilkkuja sellaisenaan vapaalla konekirjonnalla.

Lopulta työ on kuorrutettu järjettömällä määrällä vapaata konekirjontaa.

Värjäystä

15.3. Värjäsin liukuvärjäyksellä lankaa neulakintaita varten.

Verihelttaseitikin varsista tuli kaunista oranssia. Toinen pää vyyhdistä oli hevonhierakkakylvyssä. Langat olivat hiukan erisävyisiä sukkalankojen jämiä, joita löysin kaapista. Lopputulos oli kaunis.

Aloitin koulussa tekemään kuolemajärven tekniikalla kintaita värjäämästäni langasta. Kintaat ovat lapsen kokoa ja aurinkoisen väriset.

Kinnasneulatekniikasta

Rakensin koulun kevätnäyttelyyn taulun neulakinnastekniikasta. Taululla on eri tyyleillä valmistamiani näytteitä sekä lyhyt kuvaus neulakintaiden valmistuksesta.

Neulakintaita Suomeksi 2+2, Räisälän tyyliin (Suomeksi 2+1) ja Kuolemajärveltä (Suomeksi 2+2 ½)

Hansenin koodi

Hanseninkoodi on yksi tapa kirjoittaa ohje neulakinnastekniikoihin. Hansenin koodissa langan kulkua merkitään O ja U kirjaimilla sen mukaan, meneekö lanka edellisen langan yli (O, over) vai ali (U, under).

Jos tarkastellaan esim. Räisälän tyyliin tehtyä kinnasta, jonka koodi on UUO/UOOU F1
Kintaan pujottelutekniikassa mennään ensin kahden langan ali, yhden yli/ yhden ali, kahden yli sekä lopuksi neulalangan alitse. Neulalangan alitse meneminen lopussa tekee tyylille tunnusomaisen lettireunuksen pistoille.

Suomeksi 2+1 , lettireunus, Räisälä
Hansenin koodi UUO/UOOU F1

Suomeksi 2+2

Kokeilin erilaisia pistelytyylejä ja huomasin nopeasti, että mikä tyyleissä oli erona. Suosituin tyyli Suomessa on 2+2. Sen valmistus on nopeaa, ja melko tiivistä. Kintaasta tulee mukavan joustava ja loistava esim. rukkasen aluskintaaksi.

Suomeksi 2+2
Suomeksi 2+2

Suomeksi 2+1 lettireunus Räisälästä

Räisälän tyyli on kaunista ja rustiikkisen näköistä. Sen valmistus on nopeaa, mutta langan on hyvä olla paksuhko tai kintaasta tulee harva. Räisälän tyyliin tehty kinnas ei jousta yhtä hyvin kuin 2+2 kinnas.

Venäjäksi 2+2+2

Venäläistä tyyliä kerkesin hiukan sivuamaan ja totesin, että se oli todella tiivistä, joustamatonta ja hidasta tehdä. Kokeilemassani venäläistyylissä silmukoita poimitaan myös takakautta ja tämä hidastaa työn kulkua kovasti. Pinnasta tulee paksu ja se sopii loistavasti paksuun, jopa vedenpitävään kintaaseen. Tuskastuin tekemisen hitauteen, mutta ehkä joskus vielä kokeilen uudelleen.

Venäjäksi 2+2+2, kokeiltu kaksivärisenä

Suomeksi 2+2½, Kuolemajärveltä

Kuolemajärven tyyli nousi yhdeksi suosikeistani. Se on suhteellisen tiivis myös ohusta langasta, mutta nopeampi valmistaa kuin venäläinen tyyli. Kuolemajärven tyylissä kolmas lankalenkki halkaistaan menemällä neulalla langan läpi.
Käytin kintaiden tekemiseen happoväreillä viimevuonna värjäämääni villalnkaa. Huomasin, että pätkävärjätyty langat, jotka monesti tekevät neuleesta levottoman, toimivat kauniisti neulakinnastekniikassa. Neulakinnastekniikalla pistellessä, työskentely pysyy kauemmin paikallaan, kun neuloessa tulee enemmänkin pitkää vaakaraitaa. Pätkävärjätyt langat toimivat kauniisti, jos väriraportti on edes jonkun mittainen.

Kuolemajärvi 2+2½

Suomeksi 1+1 Oslolainen pisto, Korpilahti

Viimeisenä tutustuin Oslolaiseen pistoon, Suomeksi 1+1.
Oslolainen pisto on Suomessa ollut käytössä Muuramessa, silloisen Korpilahden alueella. Korpilahtelaisena halusin tietenkin tutustua pistoon paremmin.

Pisto sopii hyvin paksulle langalle, koska peukalon kanssa kiristäen se jää harvaksi. Kun opettelin tekemään piston neulalle kiristäen sain siitä tiheää. Piston tekeminen neulalle kiristäen on todella hidasta. Kintaasta tulee joustamatonta ja tiivistä, mutta pintakuvio on kaunis. Tein kokeiluni luonnonväreillä pätkäväräjäämälläni langalla.

Suomeksi 1+1, Oslolainen tyyli, Korpilahti, Muurame
Hansenin koodi UO/UOO F1 (tai F2)

Kevään korvalla

Kevät on alkanut leppoisasti ja kiireettömästi. Opiskeluni on keskittynyt ”Erikoistuminen taideteollisuusalalla”-kurssiin. Olen tutustunut erikoistekniikoihin ja pohdiskellut tulevia suunnitelmia.

Yhtenä erikoistekniikoista tutustuin kinnasneulatekniikkaan. Tekniikkana se on erityisen vanha. Varhaisimmat Suomesta löydetyt neulakintaat ovat 1000-luvulta ja muualta maailmasta on löytynyt jopa vanhempia.

Itse kiinnostuin kinnasneulatekniikasta tehdessäni kulttuurilähtöisen tuotteistamisen tutkimusta syksyllä. Silloin otin, omaan taustaani pohjaten, selvää karjalaisesta kinnasperinteestä. Sain selville, että neulakintaat olivat Karjalassa tärkeämpiä kuin neulotut tai virkatut.

Aloin opetella Youtuben kautta, kuinka neulakintaita tehdään. Alku oli hyvin hankalaa, kun videoita oli eri tyyppisiä ja opettajilla ei ollut tekniikasta juuri kokemusta. Erilaisia neulakinnastekniikoita on useita satoja sen mukaan missä päin eurooppaa on sattunut asumaan. Suomessakin tekniikat vaihtelivat eri kylien välillä.

Halusin oppia neulakinnastekniikan perusteet, että osaan välitää taitoa myöhemmin myös muille. Puutyökurssilla valmistin visakoivusta kinnasneulan ja aloin neulomisharjoitukset. Ensimmäiset päivät menivät sotkuisten myttyjen ympäröimänä, mutta jossain vaiheessa pääsin jyvälle tekniikasta. Aloitin yleisimmästä Suomessa käytetystä tekniikasta 2+2.

Pikkuhiljaa tekniikka alkoi sujua. Suomeksi 2+2, UUOO/UUOOO 

Kokeilin erilaisia materiaaleja kinnastekniikkaan. Erityisesti kuparilangasta sai viehättäviä kokeiluja vaikka langan pujottelu osoittui suhteellisen haastavaksi.

Materiaalikokeiluja kinnasneulatekniikalla
Räisälä 2+1 lettireunus, Hansenin koodi UUO/UOOU F1

Isovanhempieni ollessa kotoisin Räisälästä, valitsin kokeiluun myös Räisälän kylän oman neulomistavan, joka on saman tyyppinen kuin oslolainen pisto, mutta lopussa mennään neulalangan ylitse. Pidän kovasti lapasten rustiikkisesta pinnasta, joka varmasti osaltaan johtuu tottumattomasta neulomistyylistäni.

Kuosin suunnittelua

Tammikuun alussa aloin todella panostaa Illustratorilla tehtäviin painokuoseihin. Näihin saisi menemään aikaa vaikka kuinka paljon!

Kuvioiden tekemistä on hankaloittanut ohjelmien ja kuvien raskaus suhteessa koulun koneiden kapasiteettiin. Itse pidän väreitä, niin kuositkin ovat monivärisiä ja raskaampia työstää. Tässä kuitenkin jonkinlaisia lopputuloksia.

Pionien kuosi on yhdistelty kesällä vesiväreillä maalamistani puutarhakasveista ja muokkailtu kuosiksi. Tämä kävisi vaikka tapetiksikin

Daalioita ja Kultapalloja

Daalioiden ja kultapallojen kuosiin minulla jäi liikaa sävyjä ja kone ei oikein jaksanut sitä käsitellä, mutta oppia tämäkin.

Joutsenia

Joutsen on piirretty harjoitustehtävänä koulutunnilla ja tein siitä oman kuosin.

Sadepisaroita kuvasin ikkunalasista syksyllä ja muokkasin niistä erilaisia värivaihoehtoja. Ihan kivoja nämäkin.